Kesä tulee kaikesta huolimatta
Meitä kaikkia on koeteltu koronalla. Alkujärkytyksestä on nyt osittain toivuttu. Maaliskuun loppu oli haastavaa aikaa. Silloin ajattelin, että miten ihmeessä tästä jatkaa, kun kalenteri tyhjeni hujauksessa. Putosin kuin tyhjiöön, ei mitään edessä, ei hyvää eikä huonoa, ei oikein mitään. Ajatukset oli käännettävä niin, että nyt tuli pieni " loma ", joka oli toisaalta paikallaan mutta olihan se hieman sellaista outoa lomailua. Tosin, koskaan ei ole niin huonoa asiaa ettei jotain hyvääkin. Tuli siivottua ja sisustettua hoitohuonetta. Poistin isot vanhat kaapit ja pienempää tilalle. Kaappien tyhjennystä kaikenlaisista kertyneistä tavaroista, papereista. Hoitolan yleisiä pintoja maalailtiin. Seinien tummanvihreä maali lisääntyi seinissä. Oih, miten rakastan sitä väriä!
Uskolliset asiakkaat palailivat pikkuhiljaa hoitohuoneelle, heille iso kiitos ! Nyt eletään tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että peruskoululaiset palaavat kouluihin ja osa töihin. Kuulin, että kesätyöntekijätkin saavat kutsuja töihin, mikä varmasti monia ilahduttaa. Jospa arki pikkuhiljaa palaisi.
On ollut hauskaa seurata mitä ihmiset keksivät, kun ovat paljon kotona. On leivottu sämpylöitä, pullaa, loidittu upeita arkisia ruokia, tehty koko perheen voimin askarteluja, kudottu sukkia, luettu kirjoja, pelattu lautapelejä, käyty ulkona lenkillä. Sellaisia arkisia juttuja mitä ei kuitenkaan normaalissa arjessa ehditä tai jakseta enää työpäivän päätteeksi tehdä.
Itse kulutin aikaani ompelemalla ja aikamoisena taidepläjäyksenä, kuuntelin elämänkerta kuunnelmia kuuntelemalla Helene Schjerfbeckin elämästä, joka on varmasti 1000 sivuinen kirja, Aino Sibeliuksen tarinan ja nyt menossa Veljekset Gallen. Kaikki taitelijat ovat joutuneet raivaamaan tiensä kovan kautta, on sukurasitteita ja odotuksia, köyhyyttä, sairauksia ja kaikille on yhtenäistä suuri ego. Jean Sibeliuksesta ei olisi varmaankaan tullut mitään ilman Ainoa. Aino osasi soittaa, lukea nuotteja, pitää huushollin ja mukulat aisoissa, kun Sibbe juhli ja sävelsi. Mutta niin Sibbe minuun vaikutti, että piti alkaa kuuntelemaan Lemminkäistä, Finlandiaa ja mitä lie Tuonelaa.
Kuten aikaisemmin sanoinkin, hoitohuoneelle ollaan palailtu mutta pienin askelin. Klassinen hieronta, purentalihasten manuaalinen käsittely, pään stressipesu ja jalkahoidot ovat nyt suosiossa. Hieroja itsekin pääsee huomenna hierontaan, jota odotan kovasti. Liikkumattomuus on tehnyt tehtävänsä, lihakset huutavat hierojan käsittelyä ja toivottavasti vanha puuselkänikin saisi liikkuvuutta.
Nyt toivotan kaikki uudet ja vanhat asiakkaani tervetulleiksi hoitolaan ja vaihdetaan kuulumiset! Katsotaan mitä meidän kesä tuo tullessaan mutta kesä tulee kaikesta huolimatta ja se on huippu asia!
Lopuksi Helene S. runo : tosin kauneus pelkää päivää ja liian monia katseita, kauneus ei toki siedä melua ja liikaa liikettä - sinun ei pidä kohottaa sydäntäsi huulillesi, meidän ei pidä häiritä hiljaisuuden ja yksinäisyyden ylhäisiä ympyröitä, mikä on suurempaa kuin löytää ratkaisematon arvoitus kummallisine piirteineen ?
värien kaipuu
terveisin Jaana
Viimeisimmät kirjoitukset:
